BPW Finland

Business and Professional Women Finland

Suomen liike- ja virkanaisten liitto | Finlands yrkeskvinnors förbund ry


Vuoden nainen 2017 Katriina Honkanen
 

Teatterin- ja musiikintekijä Katriina Honkanen on valittu Vuoden naiseksi. Suomen liike- ja virkanaisten liitto valitsi Vuoden naisen kevätkokouksessaan Tampereella 22.4.2017. 

Katriina Honkanen valmistui Teatterikorkeakoulusta näyttelijäksi vuonna 1986. Hän on uran alusta lähtien tehnyt teatteria ja musiikkia monipuolisesti: näytellyt, ohjannut, käsikirjoittanut, opettanut, säveltänyt, sanoittanut, soittanut ja laulanut. Hän on tuottanut yhdeksän omaa levyään sekä isoja konsertteja ja klubi- ja teatteriesityksiä. Hän on tehnyt todella monipuolisesti sitä, mitä tarvitaan esityksen tai teoksen synnyttämiseen, kertoo Suomen liike- ja virkanaisten liiton puheenjohtaja Eeva Peltonen.

Näyttelijänä Honkanen tunnetaan erityisesti Metsolat -televisiosarjasta ja laulajana kappaleistaan ”Silta” ja ”Siljan talossa.”

Katriina Honkanen valittiin 2014 Mikkelin teatterin johtajaksi.

2015 Honkanen käynnisti yhdessä Plan Suomen kanssa vuoden kestäneen projektin Wings to Fly, jolla vastustettiin tyttöihin ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja kerättiin varoja kehitysmaiden tyttöjen koulunkäyntiin ja suojeluun.

Saatuaan tietää valinnastaan Katriina Honkanen kommentoi päätöstä: ”No huh ja wow! Olen aivan ällistynyt ja tuntuu uskomattomalta saada tällainen tunnustus. Varsinkin kun kävin katsomassa aiempia valintoja!”

Suomen liike- ja virkanaisten liitto on valinnut Vuoden naisen vuodesta 1955 lähtien. Valinnallaan liitto haluaa tuoda esiin naisten osaamista ja rohkaista tyttöjä ja naisia käyttämään kykyjään.

 

Kuva: Jere Lauha


 

Poliisi Vuoden naiseksi 2016

Vuoden nainen -valinnallaan BPW Finland haluaa tuoda esiin naisten osaamista sekä rohkaista tyttöjä ja naisia käyttämään kykyjään. Tänä vuonna Vuoden naiseksi valittiin yhteiskunnallinen vaikuttaja. Valituksi tuli ylikonstaapeli Nina "Peppi" Pelkonen Länsi-Uudenmaan poliisilaitokselta.

- Paikallisyhdistykset ehdottivat kyvykkäitä naisia monilta eri aloilta. Nina Pelkonen tuli valituksi ansioittensa ja persoonansa perusteella, toteaa liiton puheenjohtaja Eeva Peltonen.

Nina Pelkosella oli alun perin monia ammattiin liittyviä haaveita ja uravaihtoehtoja.  

- Minulla ei ole tarkkaa muistikuvaa siitä, milloin aloin tosissani ajatella poliisin ammattia. Lapsena haaveilin lentoemännän ammatista. Se tuntui silloin valtavan eksoottiselta. Myöhemmin ystäväni ehdottivat minulle poliisin ammattia. Pidin itsekin sitä yhtenä vaihtoehtona. Tosin mielessä kävivät tuolloin myös sotilaan, lentokapteenin ja meritutkijan urat, Pelkonen toteaa.

- Teini-ikä, lukihäiriö ja levoton mieli eivät tuottaneet häikäiseviä päästötodistuksia, joten pääsy silloisiin haaveammatteihin jäi toteutumatta, hän naurahtaa.

Naiset eivät silloin päässeet vielä armeijaankaan, joten sekin tie oli tukossa.

- Olin tosin mukana tekemässä lakialoitetta tämän asian muuttamiseksi, Pelkonen toteaa.

Suurin osa poliiseista on edelleen miehiä. Naisia työskentelee alalla hieman yli 20 % prosenttia.

- Naissukupuolesta on poliisin työssä sekä haittaa että hyötyä. Sama tilanne on miehillä, Pelkonen kertoo. Kokemus ja uurteet naamassa tuovat vähän lisää katu-uskottavuutta, enemmän kuin sukupuoli. Poliisin työ on monipuolista eikä kahta samanlaista työpäivää ole. Työhöni kuuluu päivittäistiedotusta, sidosryhmä- ja viranomaisyhteistyötä, luennointia, uhka-arviointia, konsultointia, radikalisoitumisen ennaltaehkäisytyötä, asukastilaisuuksia ja yhteistyötä ulkomaalaisyksikkömme kanssa.  

Nina Pelkonen tekee työtä myös turvapaikanhakijoiden ja vastaanottokeskusten kanssa.

- Puhun turvapaikanhakijoille naisten asemasta ja tasa-arvosta Suomessa telaketjufeministisestä näkökulmasta, Pelkonen naurahtaa. Turvapaikanhakijathan ovat pääsääntöisesti miehiä maista, joissa naisen asema on tyystin toinen kuin Suomessa. Ensiluento on hieman mustavalkoinen, mutta tasa-arvokulttuuriin tutustumista ei kannata mielestäni aloittaa lasikatoista tai naisten ja miesten kanssakäymisen harmaan eri sävyistä. Asiat on alussa pidettävä simppeleinä.

Poliisin työnkuva muuttuu yhä haasteellisemmaksi ja monimuotoisemmaksi tulevaisuudessa.

- Suomi on maailman turvallisuushakuisin maa. Täällä ei millään tahdota hyväksyä sitä, että kaikki ei aina ole omissa käsissä, vaikka mitä tehtäisiin. Pitää ennalta estää, mutta kun käy huonosti, niin tehdään kaikki mitä voidaan eikä keskitytä pelkkään jälkiviisasteluun, Pelkonen toteaa. Mikäli poliisien määrä ei tästä huimasti nouse, on kansalaisten hyväksyttävä se, että rikostutkintaa on pakko priorisoida. Kaikkia rikoksia ei kerta kaikkiaan ehditä tutkia. Kannatan lämpimästi sakotuksen laajentamista.

Nina Pelkonen kommentoi saamaansa Vuoden nainen –tunnustusta:

-  Olen täysin mykistynyt. Kerrankin Pelkonen saatiin hiljaiseksi. Edeltäjieni lista teki minuun suuren vaikutuksen.  Huomasin olevani ensimmäinen "duunari " Vuoden Nainen ja myös ensimmäinen ammattikuntani edustaja. Olen poliisina tehnyt aina asioita pikkuisen omalla tavallani ja persoonallani. Tämä on minulle suuri kunnianosoitus siitä, että poliisin ennalta estävä ja sidosryhmäyhteistyö koetaan tärkeänä. Suuret kiitokset siitä.

 

Teksti: Ritva Kattelus

Kuva: Kati Poranen, Länsi-Uudenmaan poliisilaitos


 

Ritva-Liisa Pohjalainen valittu Vuoden naiseksi 2015

Muotoilija-taiteilija Ritva-Liisa Pohjalainen on valittu Vuoden naiseksi. Suomen liike- ja virkanaisten liitto valitsi Vuoden naisen kevätkokouksessaan Turussa 18.4.2015. Valintaan vaikuttivat Pohjalaisen monipuolinen tuotanto ja uran aikana saadut monet tunnustukset. Pohjalaisen laajaan tuotantoon kuuluu uniikkilasitaidetta, designesineitä, sisustustuotteita, koruja ja vaatemallistoja.

”Ritva-Liisa Pohjalainen on lahjakas taiteilija. Hänen tuotantonsa on puhdaslinjaista ja muotokieli moderni ja omintakeinen. Pohjalaisen monipuolisuus on häikäisevää. Siksi valinta oli tänä vuonna helppo tehdä”, toteaa Suomen liike- ja virkanaisten liiton hallituksen puheenjohtaja Eeva Peltonen.
 
Pohjalaisella on ollut lukuisia näyttelyitä kotimaassa sekä Virossa, Ruotsissa, Saksassa, Ranskassa ja Kiinassa. Hän on voittanut useita arvostettuja palkintoja uransa aikana.
 
Koulutukseltaan Pohjalainen on vaatetus- ja tekstiilisuunnittelun maisteri sekä lasi- ja keramiikkasuunnittelun kandidaatti. Hän työskentelee tällä hetkellä Kuopiossa omassa toimistossaan RLP Design. Lue lisää: www.rlp.fi.
 
”Selkeys ja puhtaus ovat aina olleet suunnitteluni lähtökohdat. Villi luonto ja lapsuuteni sadut ovat minulle ehtymätön inspiraation lähde”, totesi Ritva-Liisa Pohjalainen kuullessaan valinnastaan Vuoden naiseksi.
 
Vuoden nainen -tunnustus

Suomen liike- ja virkanaisten liitto on valinnut Vuoden naisen vuodesta 1955 lähtien. Valinnallaan liitto haluaa tuoda esiin naisten osaamista sekä rohkaista tyttöjä ja naisia käyttämään kykyjään. 


 

Professori Leena Ukkonen nimettiin Vuoden naiseksi 2014

Kuka voisi sopia paremmin BPW Finland-järjestön nimeämäksi Vuoden naiseksi 2014 kuin professori Leena Ukkonen - nuori nainen, joka kertoo työskentelevänsä unelmatyössään?  

Leena Ukkonen on nuoresta pitäen tiennyt mikä hänestä tulee isona ja tähdännyt määrätietoisesti kohti unelmaansa päästä tekemään tutkimustyötä. Koska häntä kiinnostivat jo nuorena matematiikka ja luonnontieteet, hän hakeutui erinomaisin arvosanoin suoritetun lukion jälkeen opiskelemaan Tampereen tekniseen yliopistoon, josta hän sai diplomi-insinöörin paperit 4,5 vuodessa, ja väitteli tekniikan tohtoriksi jo 26-vuotiaana. Jo tutkijana toimiessaan Leena Ukkonen on saanut merkittäviä kansainvälisiäkin tunnustuksia ja palkintoja. Vuoden 2013 alussa Leena Ukkonen sai vakituisen professuurin elektroniikan ja tietotekniikan laitokselta. Hänen 15-henkisen tiiminsä tutkimuskohteenaan ovat radiotaajuiset tunnistustekniikat ja niiden hyödyntäminen. Erityisenä tutkimus- ja kehittämiskohteena on aivoihin asennettava implantaatti, jonka avulla esimerkiksi halvaantunut potilas voisi ajatuksen voimalla liikuttaa proteesiraajojaan. Vielä he eivät ole näin pitkällä, mutta kymmenen vuoden tähtäimellä tämäkin voisi olla mahdollista. Käytännössä Leena Ukkosen työhön kuuluu tänä päivänä paitsi opetustyötä ja tutkijoiden työn ohjausta, myös tutkimusrahoituksen hankkimista työryhmälleen ja asiantuntijavierailuja kansainvälisissä kokouksissa. Vapaalla ollessaan Leena Ukkonen viettää aikaansa perheensä kanssa, johon kuuluu mies ja 6-vuotias tytär. Harrastuksikseen Leena Ukkonen nimeää kuntoilun, ratsastuksen yhdessä tyttären kanssa ja kaikenlaisen normaalin lapsiperheen touhuilun.

Leena Ukkonen kertoo, että hänelle on hänen työurallaan ollut tärkeää, että häneen on uskottu, häntä on kannustettu ja hänelle on annettu vastuuta. Samoin hän itse tiiminsä vetäjänä haluaa innostaa opiskelijoitaan hakeutumaan jatko-opintoihin, ja tarjota heille onnistumisen mahdollisuuksia.

Leena Ukkonen tiivistää elämänohjeensa neljään vinkkiin: Ole valmis tekemään kovasti töitä, Usko itseesi, Uskalla tarttua tilaisuuteen ja Tee rohkeasti asioita, joihin uskot. Nämä vinkit ovat kuin suoraan liittomme periaatteista, joilla haluamme kannustaa naisia - ja miksei miehiäkin – menestykseen elämässä. Ei kaikkien tavoitteena tarvitse eikä voikaan olla menestyä tulemalla professoreiksi tai johtajiksi, mutta tavoitteita pitää olla, jotta niiden saavuttamisesta voi iloita ja saada positiivista energiaa – voimaantua!


 

Vuoden nainen 2013 on säveltäjä Kaija Saariaho

Yksi liike- ja virkanaisille tärkeä sana on voimaantuminen. Se on esimerkiksi sitä, että naiset – etenkin nuoret naiset – eivät tyytyisi odottamaan, mitä elämä eteen tuo, vaan asettaisivat itselleen tavoitteita, etenisivät urallaan määrätietoisesti, laittaisivat itsensä likoon, heistä löytyisi vähän tervettä kapinahenkeä, he olisivat toisaalta peräänantamattomia mutta toisaalta mukautuvia. Kukin tavallaan ja tasollaan.  Niin että me naiset emme jää miesten jalkoihin. Meidän mielestä tämän vuoden Vuoden nainen, säveltäjä Kaija Saariaho, on aivan malliesimerkki tällaisesta upeasta naisesta.

Kaija Saariaho sai itse kokea nuorena säveltäjänä sen, miten naista ei oteta tosissaan, miten nainen joutuu ponnistelemaan ja tekemään töitä saadakseen sen huomion ja arvostuksen, jonka miespuoliselle kollegalle on itsestäänselvyys. Hän on kertonut mm., että esimerkiksi eräs Sibelius-Akatemiassa opettanut säveltäjä ei halunnut ottaa häntä orkestraatio-oppilaakseen, koska “kohtahan sä meet naimisiin kuitenkin”. Ja joku sanoi, että “mitä sä nätti tyttö täällä pyörit?” Kun Kaija Saariaho oli saanut Yleisradiolta elämänsä ensimmäisen tilauksen, eräs hänen suuresti ihailemansa muusikko, jota hän pyysi puhelimessa tulemaan esittämään hänen kappaleensa, nauroi koko ajatukselle niin paljon, ettei puhelusta lopulta tullut mitään. Tai kun Kaija Saariaho oli menossa tekemään kantanauhaa samasta teoksesta YLE:lle, häntä automaattisesti luultiin tilaisuuteen pyydetyksi sivunkääntäjäksi.  Onneksi hän sai kuitenkin jo Suomessa ollessaan tukea ja inspiraatiota omalta sävellyksen opettajaltaan ja opiskelijaystäviltään, niin ammatillisen kuin henkilökohtaisen kehittymisen suhteen.

Rohkea irtiotto tutuista ympyröistä koti-Suomessa ja lähteminen opiskelemaan ulkomaille ympäristöön, jossa oli mahtavia opettajia ja inspiroiva opiskelijayhteisö – ja muitakin naissäveltäjiä, auttoi Kaija Saariahoa määrittelemään itsensä ja sieltä hän sai pohjan kansainväliseen menestykseen. Kaija Saariaho hyödyntää useissa teoksissaan elektronisesti tuotettuja tai muokattuja ääniä perinteisten instrumenttien rinnalla. Hän on tunnetuin nykymusiikin säveltäjämme –kansainvälisesti  palkittu, tunnustettu ja hänen teoksiaan on tilattu arvovaltaisiin musiikki-instituutioihin.

 

Tänä päivänä Pariisissa asuva Kaija Saariaho säveltää kotonaan Pariisissa ja maatalollaan Ranskan maaseudulla. Sävellystyön katkaisee välillä liiankin usein konsertit, haastattelut ja matkat eri puolille maailmaa. Suomessa Kaija Saariaho käy mielellään – ja mielestään liian kiireisesti.


 

Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen on valittu Vuoden naiseksi 2012

Liisa Keltikangas-Järvinen on kansainvälisesti tunnettu temperamenttitutkija. Hänen työnsä erityisesti lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi ja erilaisuuden ymmärtämiseksi sekä syrjäytymisen ehkäisemiseksi on ollut yksi vahva perustelu hänen valinnalleen Vuoden naiseksi. Puhtaasti tieteellisten ansioiden lisäksi Liisa Keltikangas-Järvinen on mestarillinen kirjoittaja ja eturivin tieteen popularisoija. Hän on kirjoittanut tutkimustulostensa pohjalta lukuisia kansantajuisia kirjoja, joissa hän käsittelee muun muassa itsetuntoa, lasten aggressiivisuutta ja temperamentin vaikutuksia mm ihmisen yksilöllisyyteen, koulumenestykseen ja elämänhallintaan. Vaikka hänen kirjoissaan liikutaan niinkin kiperien asioiden kuin sosiaalisten taitojen, työpaikan, kiusaamisen, lasten kasvatuksen ja persoonallisuuden kehityshäiriöiden maastossa, lukija on joka luvussa kuin kotonaan. Liisa Keltikangas-Järvisen tutkimusalue on monella tasolla kovin ajankohtainen ja koskettava! Hänen tutkimustuloksensa antavat runsaasti ajattelemisen aihetta niin yksilötasolla lasten vanhemmille ja muille kasvattajille kuin yhteiskunnan päättäjillekin.

Valitsemalla Liisa Keltikangas-Järvisen Vuoden naiseksi 2012 Suomen liike- ja virkanaisten liitto haluaa huomioida ja antaa tunnustusta hänen merkittävästä tieteellisestä työstä ja tärkeiden tutkimustulosten rohkeasta esiintuomisesta myös silloin, kun ne ovat yleisen asenneilmaston vastaisia.

Liisa Keltikangas-Järvisen vieraillessa Vuoden nainen -valintaan liittyen Suomen liike- ja virkanaisten liiton toimistolla, keskustelu kääntyi naisten keskinäiseen solidaarisuuteen – tai sen puutteeseen. Liisa Keltikangas-Järvinen totesi, että tämä näkyy esimerkiksi virkojen täyttöprosesseissa ja hakijoiden pätevyyden arvioinnissa, erityisesti akateemisessa maailmassa, mutta varmasti myös muualla. Kun juhlapuheissa puhutaan perheen ja työelämän yhteensovittamisen tärkeydestä, käytännössä pienten lasten äidit helposti syrjäytetään todellisessa valintatilanteessa. Tukea ei löydy edes toisilta naisilta. Vaikka eihän kenenkään pätevyys katoa vuoden äitiysloman aikana eikä perhevapaalla olo tee naisesta – eikä miehestäkään – huonompaa työntekijää! Tuntuu, että vain asian esille ottaminen kerta kerran jälkeen tuo siihen pikku hiljaa parannusta, julki tuotuna asiaa ei olekaan enää niin helppo sivuuttaa.

Toinen naisten väliseen solidaarisuuteen liittyvä näkökulma liittyy ryhmässä toimimiseen. Jo pienten lasten kohdalla sukupuolien välinen ero näkyy selvästi. Pojat leikkivät ja pelaavat isossa ryhmässä, kun taas tytöt jakautuvat kahden ryhmiin, ja ryhmän sisällä ollaan yksilöinä joko kavereita tai sitten ei. Sama käyttäytymismalli jatkuu aikuisena ja työelämässä ja harrastuksissa. Keskinäinen solidaarisuus ja yhteen hiileen puhaltaminen on miehillä selvästi yleisempää kuin naisilla. Tähän on löydetty selitystä evoluutiosta; kivikaudella hengissä pysymisen edellytys oli se, että miehet metsästivät yhdessä, ryhmänä. Kun taas naisten rooliin kuului jääminen kotiin, missä miesten poissa ollessa taisteltiin keskenään niin parhaista tulista, makuupaikoista kuin miehistäkin. Olemmeko me naiset kehittyneet tästä lainkaan? Meidän kulttuurissamme on vaarana, että kun naiset kilpailevat keskenään, kilpailu ei ole rehtiä vaan taustalta löytyy kaunaa ja kateutta. Asia on hyvä tiedostaa, nostaa pöydälle – ja muistuttaa, että tänä päivänä ei naisten välillä tarvitse olla tällaista vastakkain asettelua. Solidaarisuuden ja toistensa tukemisen tulee syrjäyttää epäterve kilpailu, naisten tulee vahvistaa itselleen ja keskenään vastaavaa tukiverkostoa kuin miehillä ikään kuin luonnostaan on. Tällaisten vahvojen verkostojen luomisessa on naisjärjestöillä tärkeä rooli.

Liisa Keltikangas-Järvinen toi keskusteluissa esille myös huolensa lasten päivähoidon tilasta. Päivähoitoa kritisoitaessa yllättäen puolustuskannalle ei nousekaan päivähoidon järjestäjät vaan asiakkaat. Missään muualla julkisella sektorilla ei näin tapahdu, vaan palvelujen käyttäjät yhtyvät kritisoijiin ja esittävät palveluille laadullisia vaatimuksia, kun yhteiskunnan rooliksi palvelun tuottajana jää puolustelu ja vähäisiin resursseihin vetoaminen. Päivähoidon suhteen naiset puolustavat – ehkä huonoa omatuntoa potien - omia ratkaisujaan ja kiistelevät keskenään siitä, pitäisikö lapset hoitaa kotona vai käyttää päivähoitopalveluja. Sen sijaan voisimme vaatia erilaisia, laadukkaita, vaihtoehtoisia päivähoidon malleja ja yhteiskunnalta vastuuta niiden järjestämiseksi. Nämä Liisa Keltikangas-Järvisen ajatukset jättivät pohtimaan sitä, miten naisten keskinäinen solidaarisuus ja yhteisenä rintamana esiintyminen voisi johtaa myös parempiin päivähoitopalveluihin ja siten edistää lastemme hyvin vointia.

Liisa Keltikangas-Järvinen ajatukset tukevat myös Suomen liike ja virkanaisten liiton toiminta-ajatusta, jonka mukaisesti edistämme naisten ammatillista ja yhteiskunnallista voimaantumista mm. reagoimalla ajankohtaisiin asioihin, tarjoamalla naisille aktiivisen osallistumis- ja vaikutuskanavan sekä ylläpitämällä kansallista ja kansainvälistä yhteistyö- ja tukiverkostoa. Liike- ja virkanaisten paikallisyhdistyksiä toimii Suomessa 25 paikkakunnalla.