Maarika Maury ja Jaana Tuomila: Puhumalla herätät enemmän pelkoa kuin kysymällä

Maarika Maury
Jaana Tuomila

Pelolla johtaminen puhututtaa nyt. Koska aihe on kovin ajankohtainen ja kiinnostava, se ruokkii myös myyviä otsikoita. Ketäpä ei kiinnostaisi, miten kovaa pitää huutaa, että pallit kutistuvat. Julkisuuteen kantautuvat tarinat työpaikkakiusaamisista ja kaltoin kohteluista ovat omiaan herättämään meissä asuvan kärpäsen. Mieli tekee lennähtää kattoon seuraamaan tapahtumien kulkua, kuulla molempia osapuolia. Pelolla johtaminen on helppoa ulkoistaa tapahtuvaksi jossain muualla. Pelolla johtavat henkilöt diagnosoidaan muitta mutkitta sairaiksi yksilöiksi ja narsisteiksi.

Kirjoitimme kirjan Pelolla johtaminen on perseestä. Keräsimme aineistoa tavallisten ihmisten tarinoista. Myönnettäköön, että joukossa oli niitä äärimmäisiä, lähes kauhutarinoita. Toisaalta, monessa tarinassa pelolla johtamiseksi koettiin juuri sellainen tuttu tilanne, joka olisi voinut tapahtua meillä tai teillä. Monet kertoivat miettineensä sitä, että mahtoiko toinen osapuoli olla tietoinen aiheuttamastaan pelosta.

Huutava pelottaa, kriittinen kyseenalaistaja pelottaa ja pikkutarkka virheiden etsijä pelottaa. Hiljainenkin ja äänetönkin pelottaa. Muutos aiheuttaa pelkoa. Mitäköhän tapahtuu? En osaa, en opi, en ymmärrä. Pelon tunne voi kummuta omista kokemuksista, jopa vuosien takaa. Lapsuusmuisto jostain ikävästä tapahtumasta tai häpeän tunteesta.

Pelko ei kuulu työpaikalle ja sen kitkemiseksi on tehtävä kaikkensa. Pelolla johtamisen näkökulmasta ei ole merkityksekästä oletko johtaja, esimies vai työntekijä.

Johtaja ja esimies ovat tärkeässä roolissa, sillä kannustava ilmapiiri valuu ylhäältä alas. Sen helpommin muutoksia ja tuottavuusloikkia saadaan aikaan, mitä kirkkaamman suunnan pystyy porukalle antamaan ja mitä paremmin saa ihmiset innostuneesti ja intohimoisesti tekemään tekoja tämän yhteisen suunnan eteen.

Yhtä tärkeässä roolissa ovat työntekijät. Tuommeko työyhteisöön valoa vai viemmekö sitä tullessamme paikalle. Saako muut minusta voimaa ja innostusta vai imenkö muista intoa. Helpointa on aloittaa itsestä. Aina on oiva hetki tutkailla omia tekemisiään ja reaktioitaan. Aina voi löytää uudenlaisia, entistä rakentavampia toimintatapoja. Aina voi kokeilla uusia työkaluja pelon kitkemiseksi. Voisinko nähdä enemmän positiivisia asioita kuin etsiä virheitä? Voisiko kysyä enemmän kuin puhua? Voisiko muuttaa perinteisen kasvatuksen kulmakivet, uhkailun ja kiristyksen, kannustamiseksi ja kysymiseksi? Voisiko ymmärtää enemmän erilaisuutta? Siinä missä kiihkeä tempo, intohimo ja kiihtynyt ääni kuuluvat yhteen, äärimmäinen tarkkuus pistää silmään virheiden etsimisenä ja tuomitsevuutena.

Pelon seuraukset ovat kalliita, niin inhimillisellä tasolla kuin euroinakin mitattuina. Puutu aina pelolla johtamiseen. Pahinta ovat sivustakatsojat, jotka eivät tartu näkemäänsä.

Maarika Maury ja Jaana Tuomila

Blogiteksti perustuu juuri ilmestyneeseen kirjaan:
Maury & Meretniemi & Tuomila:
Pelolla johtaminen on perseestä
Auditorium, 2015

Kirjoittajat ovat valmennusyritys Kissconsulting Oy:n johtoryhmäläisiä ja yritysvalmentajia. He kannustavat yrityksiä onnistumisloikkiin, keinoina kirkas ja yksinkertainen strategia, parempi vuorovaikutus ja erilaisuuden ymmärtäminen, uusia ideoita kehittävä kulttuuri ja systemaattinen myynnin- ja asiakkuuksien hoitaminen.