Terveiset Islannista, Sari Noponen ja Emmi Laaksometsä-Junkkarinen

Terveiset Islannista! 9.6.2022
Sari Noponen
Emmi Laaksometsä-Junkkarinen
BPW Mikkeli

Saavuimme konferenssihotelliin torstaina 26.5.22 ja varsinainen ohjelma alkoi
perjantaina. Löysimme heti lähistöltä mukavan ruokailupaikan hieman harhailtuamme
ensin ja totesimme, että jo parilla kymmenellä eurolla saimme mukavasti vatsat täyteen
hyvää ruokaa. Hintatasosta olimme kuulleet, mutta odotukset ylikalliista hintatasosta
kumoutuivat. Muutenkin koko reissun ajan saimme kokea, että lähellä Suomen hintoja
pyörittiin ja sillä hinnalla sai laatua ja reiluja ruoka-annoksia paikassa kuin paikassa.
Erityisesti hiljennyimme Apotek-ravintolassa erinomaisen kalaruuan ääreen, ja vaikka
olemmekin hyviä syömään, annoksista jäi tähteeksi. Torstai-iltana osallistuimme jo
ensimmäiseen tapaamiseen eurooppalaisten naisten kanssa ja tutustuimme sveitsiläisiin
Roseen ja Tamaraan, joka oli nuorten BPW:n jäsen. Kyselimme heiltä hieman
pandemiasta ja heidän työtilanteistaan, ja he sanoivat, että iloitsevat siitä, että kaikki on
vapautunut ja päästään taas tapaamaan toisiamme. Rose oli ollut jo mukana vuoden
2019 konferenssissa Galwayssa, mutta Tamara oli näissä kuvioissa ensimmäistä kertaa.
Meiltä kysyttiin tietysti koulujärjestelmästä ja varsinkin Rose oli kiinnostunut, miten
selviämme täällä Venäjän naapurissa. Kerroimme, että Itämeren puolustaminen on
tärkeää tässä maailmantilanteessa ja että yhteistyötä on nyt tehtävä kautta koko
Euroopan, jotta kaikilla naisilla olisi hyvä olla. Naisten asema ja Ukrainan tilanne tulivat
useissa keskusteluissa esille ja kuulimme muun muassa, miten Aasiassa oli kerätty
suuria summia rahaa ukrainalaisten naisten ja lasten avuksi.
Perjantaina 27.5.22 lähdimme aamukävelylle patsaspuistoon ja kasvitieteelliseen
puutarhaan. Magnus Ingimundarson, yläkoulun opettaja, lomitti varsinaista opasta
hienosti. Kävimme katsomassa entistä pyykkipaikkaa, jossa reykjavikilaiset naiset
pesivät kuumissa lähteissä petivaatteet, ja kylpivätkin kyllä. Ohitimme myös Islannin
pääjalkapallostadionin ja siellähän edustusjoukkue harjoitteli aamutuimaan.
Kasvitieteellisessä puutarhassa kevät oli jo pitkällä. Lopuksi vierailimme patsaspuistossa
ja saimme kuulla islantilaisesta kuvanveistäjästä Asmundur Sveissonista ja hänen
liikuttavista elämänvaiheistaan. Patsaat kohosivat puistossa kohti taivasta, ja joukossa
oli myös äitiyteen ja naiseuteen liittyviä puhtaan valkoisia veistoksia. Erityisesti kiehtoi
ajatus siitä, että miten helppoa oli käydä pyykillä, kun vesi oli jo joka puolella lämmintä:
kuten huomasimme illan kaupunkikierroksella, kaikki vesiaihiot olivat lämpöisiä. Helteellä
olisi siis hypättävä mereen!
Welcome Party oli perjantai-iltana kaupungintalolla ja mikä ihana miljöö se olikaan!
Näyttämön takaa aukesi järvimaisema, jonka yllä liitelivät vesilinnut. Aurinko paistoi ja
satapäinen kuoro lauloi maagisia islantilaisia lauluja. Kyyneleiltä ei vältytty, kun viimeeksi
yhdyttiin koko yleisön voimin Beatlesin kappaleeseen Imagine. Puheita pidettiin ja täytyy
tässä yhteydessä mainita mainio juontajamme, jonka huumorintajua ihailimme. Hän loi
tunnelmaa reippaalla ja humoristisella otteella, ja tuo tuostakin meitä nauratti. Tärkeiden
asioiden parissa oli hyvä myös välillä saada hengähtää, sillä esimerkiksi kun pidimme

hiljaisen hetken ukrainalaisten naisten puolesta, ei itkulta vältytty. Tiedetään kuitenkin
onneksi, että BPW:n ukrainalaiset jäsenet ovat turvassa ja hengissä.
Lauantaiaamuna 28.5.22 Islannin pääministeri Katrin Jakobsdottir avasi konferenssin ja
toi terveiset oman maansa ja toisaalta koko Euroopan ja maailman tilanteesta. Tämä
kirjallisuutta harrastava voimanainen oli ensin opetusministerinä ja vuonna 2011 oli
järjestämässä opetussuunnitelmaan yhdenvertaisuuskasvatusta. Tänään hän korosti
myös lasten päivähoidon järjestelyn merkitystä, koska tällöin naisella on mahdollisuus
omaan uraan. Miesten osuutta hoitovapaan käytössä on systemaattisesti kehitetty, niin
että miehet pääsevät ottamaan koko vastuun kasvatuksesta heti alusta alkaen.
Päiväkotien tekemä työ tukee kaikkialla myös naisten itsenäisyyttä. Paljon on vielä
tehtävää, koska korona-aika lisäsi maailmanlaajuisesti väkivaltaa kodeissa. Oli tärkeää,
että koulut olivat auki, jotta lapset saivat olla turvassa. Islannissa huomattiin myös, että
kun juhliminen väheni, myös naisiin kohdistuvat raiskaukset vähenivät.
Sari osallistui iltapäivällä Thelma Kristin Kvaran työpajaan The Gender Equality Scale.
Kvaran on islantilainen headhunter, joka pitää huolta, että johtopaikoille löytyy naisia.
Hänen projektinsa rahoitus tulee suoraan ministeriöstä ja se on kuultuani hänen
selostuksensa upea idea. Jokaisesta naisjohtajapaikasta, jonka heidän projektinsa saa
järjestettyä, palkitaan yritys, nainen ja hänelle istutetaan puu Reykjavikin ulkopuolella
olevaan puistoon. Siellä on kuulemma jo yli sata puuta. Vaikeuksia on: naisten on välillä
vaikea uskoa kykyihinsä rekrytointitilanteessa, vaikka he ovat yleensä jopa pätevämpiä
ja kokeneempia kuin mieskollegansa.
Myös islantilaisissa yrityksissä on lasikattoja: näimme suositun videon, jossa
havainnollistettiin asiaa. Oltiin avokonttorissa, jossa taustalla oli paljon naisia ja etualalla
naistoimittaja haastatteli toimitusjohtajamiestä. Mies selosti kameralle, kuinka naisilta
puuttuu kokemus (taustalla naiset nostivat kylttejä, joissa oli yli 20 vuoden
työkokemustekstejä), koulutus (naiset nostivat kylttejä, joissa oli heidän oppiarvojaan) ja
lopuksi hän väitti, etteivät johtotehtävät kiinnosta naisia. Tällöin kymmenpäinen
naisjoukko taustalla nosteli innokkaasti käsiään. Thelma Kvaran kertoi myös
huijausyrityksistä, joilla yritetään pumpata tätä suosittua kunniamainintaa ja rahaa
yrityksiin: naisille nimetään mukamas-johtaja-paikkoja ilman todellista valtaa. Heillä
meneekin toimistolla tätä nykyä aikaa myös tällaisen vilpin tarkistukseen. Kävimme
vilkasta keskustelua, miksi naisia ei tunnu kelpuutettavan. Kvaran totesi, että on tärkeää
havainnollistaa tätä johtopaikkojen sukupuoliepäsuhtaa (77/23) nykyaikaisen sosiaalisen
median ja tekojen voimin. Hän oli järjestänyt erääseen työpaikkaan aamulla niin, että
toinen yrityksen lippu oli vedetty ylös ja toinen lippu oli jätetty alle puolitankoon.
Työntekijät ihmettelivät töihin tullessaan, mitä on tapahtunut. Lopulta paljastettiin, että
liput kuvasivat yhtiön johtopaikkojen jakautumista sukupuolen mukaan. Ajattelin, että
vaikka Pohjoismaissa on hyvä tilanne kunnallisella puolella tasa-arvovaatimuksineen
yrityksissä on Suomessakin varmasti samankaltaisia haasteita.
Emmi osallistui samaan aikaan Inclusive Leadership-workshoppiin, joka keskittyi
nimensä mukaisesti osallistavaan ja osallistuvaan johtajuuteen. Virallinen nimitys oli
”Inclusive Leadership: The skill to manage diverse teams, talents and ideas”.

Workshopin pienehkö konferenssisali oli ääriään myöten täynnä asiasta kiinnostuneita
osallistujia. Vetäjinä toimi kaksi tehonaista: Anu Viks ja Conny R. Montague. Helposti
lähestyttävä virolainen Anu toimii myös Euroopan alueen BPW-vastaavana.
Luentomaisuutta odottaneet saivat pettyä – meidät läsnäolijat laitettiin tekemään ja
ajattelemaan! Vetäjät olivat kehittäneet erilaisia harjoituksia joihin he yhdistivät sujuvasti
tutkittua tietoa. Päädyimme muun muassa miettimään miten toimia jos tiimikokouksessa
käytetään häiritsevästi kännyköitä tai että minkälaisiin ihmistyyppeihin luotamme
työssämme ja arjessamme. Workshop antoi paljon ajateltavaa ja sopivalla tavalla
ravisteli huomaamaan omia toimintatapoja työelämässä.
Sunnuntaiaamun 29.5.22 paneelissa keskusteltiin naisista sodassa, päätöksenteossa ja
korkeissa asemissa Euroopassa. Lucie Samcova-Hall Allen, Islannin EU-suurlähettiläs,
kertoi haasteista diplomaattielämässä ja neuvottelupöydissä. Usein nainen tuo
neuvottelupöytään rauhanomaisempia ratkaisuja (35% nopeammin saavutetaan
neuvottelutulos) ja hän saattaa päästä eri kulttuureissa paikkoihin, jonne miehiä ei
päästetä. Hän kertoi myös omista haasteistaan: usein törmää uran ja perheen väliseen
kitkaan, kun asuu eri maassa kuin oma perhe. Hyvin paljon on tiedostamatonta
asennetta, kuka lapset hoitaa. Sheerah Kim, Young BPW:n organisoija, kertoi
työpajoista, joita nuoret jäsenet pääsivät kuuntelemaan.
Aslaug Arna Sigurbjörnsdottir, Islannin korkeakoulutuksen, teollisuuden ja innovaatioden
alueiden ministeri, puhui itse saamistaan kommenteista sosiaalisessa mediassa: aina
nainen näyttää olevan väärän ikäinen ja kokoinen. On tärkeä löytää ympäri maailman
naisia keskustelemaan yhdessä, jotta puolta ihmiskunnasta, naisia, ei unohdeta.
Keskustelua pitää sitkeästi jatkaa, eikä sitä tule keskeyttää. Hän on järjestänyt
seksuaalista väkivaltaa kärsineille avoimen on line -palvelun, joka auttaa, ja oman
oikeuskäsittelyn etenemistä tuomioistuimessa voi myös seurata netissä. Hän edisti
virtuaalisen tuomioistuimen opetuskäyttöä Islannissa: on helpompi mennä sinne, kun
tietää, miten istunto etenee. Paneelissa keskusteltiin asioista lisää. Islannin
ensimmäinen nainen, presidentin puoliso, Eliza Reid kertoi helmikuussa 2022
ilmestyneestä omasta kirjastaan, jossa esitellään islantilaisia voimanaisia kautta aikojen:
Secrets of the Sprakkar: Iceland's Extraordinary Women and How They Are Changing the
World. Lopuksi saatiin tieto, että seuraavana Malta järjestää 2025 tämän samaisen
Euroopan konferenssin.
Sunnuntai-illan huipensi Farewell Party geysireillä. Ensiksi saimme ottaa kuvia upeista
islantilaisista paikoista, joiden ääreen bussimme pysähtyi. Kävelimme uusien
tuttaviemme kanssa kahden mannerlaatan välissä ja ihastelimme vesiputouksia. Sitten
päädyimme syömään Geyshir-ravintolaan, jonka ikkunoista saattoi seurata maan
hengityspurkauksia: höyry purskahteli säännöllisin väliajoin aivan silmiemme edessä.
Ikimuistoiseksi hetken teki myös se, että Suomi voitti tuolloin jääkiekon
maailmanmestaruuden. Siinä ruokailun aloittamisen lomassa päätimme laulaa
Maamme-laulun, jos voitamme. Sari oli ottanut Finland-pipon mukaan (sitä ei muuten
tarvittukaan) ja veti sen päähänsä, kun puhkesimme laulamaan. Saimme paljon
taputuksia ja ystävämme sanoivat, että tuossa laulussa oli ihanan maaginen ja kaunis

tunnelma. Tilaisuuden aikana kuten muissakin kohtaamisissa verkostouduimme:
vaihtelimme yhteystietoja ja lupasimme nähdä toisiamme seuraavissa konferensseissa
Maltalla ja Argentiinassa. Uusia tuttavuuksia saimme esimerkiksi Sveitsistä, Saksasta,
Nepalista ja Ranskasta. Lopuksi nautimme myös tunnin verran geysireiden äärellä
tutkien, miten ne muodostuivat ja kohosivat taivaalle. Kuin matkan kruunuksi sama iso geyshir purkautui kolme kertaa pienen ajan sisään!