Vuoden nainen 2016 Nina Pelkonen

Vuoden nainen -valinnallaan BPW Finland haluaa tuoda esiin naisten osaamista sekä rohkaista tyttöjä ja naisia käyttämään kykyjään. Tänä vuonna Vuoden naiseksi valittiin yhteiskunnallinen vaikuttaja. Valituksi tuli ylikonstaapeli Nina ”Peppi” Pelkonen Länsi-Uudenmaan poliisilaitokselta.

– Paikallisyhdistykset ehdottivat kyvykkäitä naisia monilta eri aloilta. Nina Pelkonen tuli valituksi ansioittensa ja persoonansa perusteella, toteaa liiton puheenjohtaja Eeva Peltonen.

Nina Pelkosella oli alun perin monia ammattiin liittyviä haaveita ja uravaihtoehtoja.

– Minulla ei ole tarkkaa muistikuvaa siitä, milloin aloin tosissani ajatella poliisin ammattia. Lapsena haaveilin lentoemännän ammatista. Se tuntui silloin valtavan eksoottiselta. Myöhemmin ystäväni ehdottivat minulle poliisin ammattia. Pidin itsekin sitä yhtenä vaihtoehtona. Tosin mielessä kävivät tuolloin myös sotilaan, lentokapteenin ja meritutkijan urat, Pelkonen toteaa.

– Teini-ikä, lukihäiriö ja levoton mieli eivät tuottaneet häikäiseviä päästötodistuksia, joten pääsy silloisiin haaveammatteihin jäi toteutumatta, hän naurahtaa.

Naiset eivät silloin päässeet vielä armeijaankaan, joten sekin tie oli tukossa.

– Olin tosin mukana tekemässä lakialoitetta tämän asian muuttamiseksi, Pelkonen toteaa.

Suurin osa poliiseista on edelleen miehiä. Naisia työskentelee alalla hieman yli 20 % prosenttia.

– Naissukupuolesta on poliisin työssä sekä haittaa että hyötyä. Sama tilanne on miehillä, Pelkonen kertoo. Kokemus ja uurteet naamassa tuovat vähän lisää katu-uskottavuutta, enemmän kuin sukupuoli. Poliisin työ on monipuolista eikä kahta samanlaista työpäivää ole. Työhöni kuuluu päivittäistiedotusta, sidosryhmä- ja viranomaisyhteistyötä, luennointia, uhka-arviointia, konsultointia, radikalisoitumisen ennaltaehkäisytyötä, asukastilaisuuksia ja yhteistyötä ulkomaalaisyksikkömme kanssa.

Nina Pelkonen tekee työtä myös turvapaikanhakijoiden ja vastaanottokeskusten kanssa.

– Puhun turvapaikanhakijoille naisten asemasta ja tasa-arvosta Suomessa telaketjufeministisestä näkökulmasta, Pelkonen naurahtaa. Turvapaikanhakijathan ovat pääsääntöisesti miehiä maista, joissa naisen asema on tyystin toinen kuin Suomessa. Ensiluento on hieman mustavalkoinen, mutta tasa-arvokulttuuriin tutustumista ei kannata mielestäni aloittaa lasikatoista tai naisten ja miesten kanssakäymisen harmaan eri sävyistä. Asiat on alussa pidettävä simppeleinä.

Poliisin työnkuva muuttuu yhä haasteellisemmaksi ja monimuotoisemmaksi tulevaisuudessa.

– Suomi on maailman turvallisuushakuisin maa. Täällä ei millään tahdota hyväksyä sitä, että kaikki ei aina ole omissa käsissä, vaikka mitä tehtäisiin. Pitää ennalta estää, mutta kun käy huonosti, niin tehdään kaikki mitä voidaan eikä keskitytä pelkkään jälkiviisasteluun, Pelkonen toteaa. Mikäli poliisien määrä ei tästä huimasti nouse, on kansalaisten hyväksyttävä se, että rikostutkintaa on pakko priorisoida. Kaikkia rikoksia ei kerta kaikkiaan ehditä tutkia. Kannatan lämpimästi sakotuksen laajentamista.

Nina Pelkonen kommentoi saamaansa Vuoden nainen –tunnustusta:

–  Olen täysin mykistynyt. Kerrankin Pelkonen saatiin hiljaiseksi. Edeltäjieni lista teki minuun suuren vaikutuksen.  Huomasin olevani ensimmäinen ”duunari ” Vuoden Nainen ja myös ensimmäinen ammattikuntani edustaja. Olen poliisina tehnyt aina asioita pikkuisen omalla tavallani ja persoonallani. Tämä on minulle suuri kunnianosoitus siitä, että poliisin ennalta estävä ja sidosryhmäyhteistyö koetaan tärkeänä. Suuret kiitokset siitä.

Teksti: Ritva Kattelus

Kuva: Kati Poranen, Länsi-Uudenmaan poliisilaitos