36-vuotias Outi Tarkiainen on yksi sukupolvensa kiinnostavimpia ja lupaavimpia säveltäjiä, Parhaillaan hän säveltää Virginia Woolfin A Room of One´s Own -romaaniin (suom. Oma huone) perustuvaa oopperaa Saksan Hagenissa sijaitsevalle Theater Hagen -oopperatalolle.  Hänen teoksiaan ovat tilanneet ja esittäneet mm. BBC Philharmonic, BBC Symphony Orchestra, The National Arts Centre Orchestra (Kanada), Arctic Philharmonic (Norja), Radion sinfoniaorkesteri ja Houston Symphony Orchestra (Yhdysvallat). Tarkiainen on säveltänyt orkesteri-, vokaali-, kamari- ja soolosoitinmusiikkia, teoksia orkesterille ja solistille sekä musiikkia jazzorkestereille. Säveltämistyönsä lisäksi hän on kahden pienen lapsen äiti, joten hän on onnistunut yhdistämään äitiyden ja kansainvälisen uran.

”Elän tiivistä pikkulapsiarkea, ja odotamme mieheni kanssa syksyksi perheenlisäystä – jo kolmatta lasta neljän vuoden kuluessa. Samaan aikaan urani säveltäjänä on kehittynyt vauhdikkaasti paitsi kotimaassa, myös Euroopassa ja Yhdysvalloissa Työtahtini on pikemminkin kiihtynyt kuin rauhoittunut lapsia edeltävästä ajasta”, Tarkiainen kertoo.  Kuinka se on ollut mahdollista?

”Päätimme yhdessä mieheni, klarinetisti Lauri Sallisen kanssa jakaa vastuun perheestä alusta saakka mahdollisimman tasa-arvoisesti.  Mieheni vastaisi jo raskausaikana vauvan varustehankinnoista ja vauvan synnyttyä huolehti kaikista perushoitotoimenpiteistä, kuten vaipoista ja kylvyistä. Jako oli toimiva, sillä jo pelkkä ympärivuorokautinen imetys sitoi minut joka tapauksessa vauvaan tiiviimmin ensimmäisten kuukausien ajan” Tarkiainen selvittää ja lisää että” esikoisemme ensimmäisen elinkuukauden aikana mm. vaihdoin vain yhden vaipan – mieheni ollessa ruokakaupassa. Puhelimitse kaupan hyllyjen välistä hän neuvoi minulle, kuinka vaippa oikein vaihdettiinkaan”

Varhaisen tehtäväjaon seuraukset ovat olleet yllättävät – varustevastaavan työ on johtanut luontevasti siihen, että hänen miehensä hankkii edelleen lapsille uuden kauden varusteet ja pakkaa matkoille lähdettäessä myös lasten tavarat. Hän on kasvanut kaikin puolin kokonaisvaltaiseksi, itsevarmaksi isäksi, joka on hyötynyt emotionaalisesti valtavasti ”isyyden lahjasta”, kuten hän itse sanoo.

Tarkiaisen suhde lapsiin on yhtä läheinen, mutta hän on myös ollut kiitollinen miehelleen mahdollisuudesta palata työnsä pariin osa-aikaisesti jo parin kuukauden sisällä lasten syntymistä, ja kokoaikaisesti noin puolen vuoden jälkeen.

Outi Tarkiainen kannustaa kaikkia nuoria naisia, jotka paitsi rakastavat perhettään, tuntevat myös kunnianhimoa ammattinsa parissa, antamaan rohkeasti enemmän valtaa – ja siten myös vastuuta – miehilleen perhe- ja kotiasioissa. Tämänkeväinen perhevapaauudistus mahdollistaa sen entistä paremmalla tavalla.” Meidän naisten tehtäväksi jää astua toisinaan rohkeasti taka-alalle ja luottaa siihen, että isä on täysin pätevä ja kykenevä vastuuvanhempi. Vastuuseen kuuluu vapaus ja valta tehdä asiat omalla tyylillään ja luoda omannäköinen tunnelma kotiin ja vanhemmuuteen. Itse olen saanut vastineena paitsi jatkaa uraani, kokonaisuutena varmastikin kevyemmän vanhemmuuden, jossa vastuu on jakautunut alusta saakka kahdelle.”

Miehen todelliseen lähivanhemmuuteen liittyy kuitenkin edelleen yllättäviä rakenteellisia hankaluuksia ja kitkaa yhteiskunnan taholta – ihme kyllä etenkin neuvolajärjestelmästä, Kelan järjestelmistä ja synnytyssairaaloiden kulttuurista. ”Usein mieheni ei ole tuntenut oloaan täysin tervetulleeksi neuvolaan, ja jopa katsekontakti saattoi olla kortilla”, kertoo Tarkiainen. Esikoisemme neljän kuukauden neuvolakäynnillä neuvolakorttiin ilmestyi erityismerkintä ”tuli isän kanssa lääkärintarkastukseen”. Myös synnytyssairaaloissa pandemia-aika on tuonut esiin vanhanaikaisen, kapean käsityksen isyydestä, kun isän roolia synnytyksessä ja etenkin synnyttäneiden osastoilla on rajoitettu erittäin vahingollisesti. Tarkiainen toivookin, että tulevaisuudessa miehen lähivanhemmuuteen suhtaudutaan yhä suvaitsevaisemmin yhteiskunnan ja rakenteiden tasolla.